OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
Modal Box Title
Modal Box Conten
OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
OIKEUS HUOLENPITOON JA SUOJELUUN
Kaikki lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa, läsnäoloa, turvaa ja tukea. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisilta ikä- ja kehitystasonsa mukaista suojelua ja valvontaa. Aikuisten tulee huomioida jokaisen nuoren yksilölliset tarpeet ja selvittää, millaista huolenpitoa ja suojelua juuri hän tarvitsee.
Oikeus huolenpitoon tarkoittaa muun muassa sitä, että aikuiset kasvattavat nuorta ymmärtäväisesti, hellästi ja turvallisesti. Nuorta ei saa koskaan alistaa, kurittaa ruumiillisesti tai kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Nuoren on tärkeää saada halutessaan jutella aikuisen kanssa mieltä painavista asioista tai toisaalta iloita yhdessä hyvistä jutuista.
Aikuisten huolenpitoa on myös esimerkiksi:
- terveellinen ruoka
- siisti ja viihtyisä kotiympäristö
- nuoren auttaminen erilaisissa arkisissa asioissa, kuten koulutehtävien tekemisessä ja erilaisten käytännön asioiden hoitamisessa
Oikeus suojeluun taas tarkoittaa, että aikuiset turvaavat nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden kaikissa tilanteissa. Aikuisilla on velvollisuus suojella nuorta erilaisilta terveyttä ja kehitystä vaarantavilta asioilta ja teoilta. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikenlainen fyysinen ja henkinen väkivalta ja muu kaltoinkohtelu. Lisäksi aikuisten tehtävänä on suojella nuorta hänen omalta haitalliselta käytökseltään, kuten päihteidenkäytöltä.
Huolenpito ja suojelu ovat erityisiä alaikäisille kuuluvia oikeuksia. Nuoren huolenpidosta ja suojelusta vastaavat ensisijaisesti hänen vanhempansa. Aina oma perhe ei kuitenkaan pysty turvaamaan nuorelle hänen etunsa mukaista kasvuympäristöä. Tällöin sijoituksella kodin ulkopuolelle turvataan nuoren etu.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.