Kaikille on tärkeää tuntea osallisuutta omassa elämässään. Osallisuus tarkoittaa erityisesti kokemusta siitä, että on mukana omien asioidensa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Asioita ei vain tapahdu, vaan niihin tulee voida itse vaikuttaa.
Nuoren oikeus osallisuuteen ja vaikuttamiseen on turvattu vahvasti kaikissa häntä koskevissa asioissa. Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että nuoren omat mielipiteet ja toiveet täytyy selvittää ja huomioida aina, kun häntä koskevissa asioissa tehdään ratkaisuja.
Aikuiset voivat rajoittaa nuoren oikeutta osallistua ja vaikuttaa ainoastaan silloin, kun he arvioivat sen olevan välttämätöntä nuoren suojelemiseksi. Toisaalta nuoren osalta osallistumisessa on aina kyse vapaaehtoisuudesta: kyseessä on nuoren oikeus, ei velvollisuus.
Osallisuudelle ei ole ikärajaa, vaan osallistuminen ja vaikuttaminen omiin asioihin on kaikenikäisten lasten ja nuorten oikeus. Nuoren tulee saada osallistua ja vaikuttaa asioidensa käsittelyyn sellaisilla tavoilla, jotka sopivat hänen ikä- ja kehitystasolleen.
12 vuoden ikä on sijaishuollossa kuitenkin merkittävä, koska silloin nuorella alkaa itsenäinen puhevalta. 12 vuotta täyttänyt nuori voi esimerkiksi tehdä valituksen itseään koskevasta päätöksestä tai vaatia itselleen jotain palvelua. Alaikäinen ei kuitenkaan koskaan voi itse yksin päättää lastensuojeluasiansa lopputulosta.
Sijaishuollossa on tarkkaan mietitty, millä eri tavoin nuori voi osallistua ja vaikuttaa omien asioidensa käsittelyyn ja oman etunsa toteutumiseen sijoituksen aikana.
Yksi tärkeimmistä nuoren vaikuttamisen keinoista on se, että hänellä on oikeus kertoa omat mielipiteensä, toivomuksensa ja näkemyksensä omista asioistaan. Nuoren mielipide ja näkemykset voidaan jättää selvittämättä vain aivan poikkeuksellisesti, jos aikuinen arvioi niiden selvittämisen olevan nuorelle vahingollista.
Omien mielipiteiden ja näkemysten kertominen ja niiden huomioiminen on tärkeä jokapäiväinen oikeus, joka kuuluu kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Tämän lisäksi nuorta kuullaan lastensuojelun päätöksenteon yhteydessä tarkasti laissa määrätyllä tavalla. Tämä määrämuotoinen kuuleminen koskee 12 vuotta täyttäneitä nuoria. Kuulemisesta on ilmoitettava nuorelle etukäteen ja nuorella on aina oikeus saada aikuiselta kuulemiseen tarvitsemansa tuen.
Mielipiteiden ja näkemysten kertomisella ja kuulemisella on sama tavoite: toteuttaa nuoren oikeutta osallistua. Kyse on nimenomaan oikeudesta: nuori voi vapaasti valita, käyttääkö hän tätä oikeuttaan, eikä häntä saa esimerkiksi painostaa. Lisäksi nuorella on oltava mahdollisuus vaikuttaa siihen, milloin ja miten mielipiteen selvittäminen tai kuuleminen tapahtuu.
Jotta nuori voi ymmärtää aikuisten tekemiä ratkaisuja, hänen on tiedettävä, miten aikuinen perustelee näkemyksensä. Perustelujen kertominen nuorelle on aikuisten velvollisuus. Nuori voi myös itse aina pyytää aikuiselta perusteluja.
Nuorella on oikeus saada tietoa kaikista niistä seikoista, joita aikuiset pitävät tärkeinä, kun he päättävät hänen asioistaan. Aikuisten tehtävänä on myös kertoa nuorelle mikä merkitys hänen mielipiteillään ja ajatuksillaan on ollut, kun he ovat tehneet päätöksen.
On tärkeää, että aikuiset kertovat päätöksistä ymmärrettävällä ja nuorelle sopivalla tavalla. Kirjalliset päätökset ja muut asiakirjat on hyvä käydä rauhassa yhdessä läpi, ja vaikka useaan kertaan. Asioiden perusteleminen on erityisen tärkeää silloin, kun nuori on eri mieltä aikuisten tekemistä ratkaisuista.
Jotta nuori voi tehokkaasti vaikuttaa asioihinsa, hänen on oltava perillä siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sijoituksen aikana nuoresta kerätään tietoja erilaisiin asiakasdokumentteihin. Niihin tallennetaan tietoja muassa nuoren sijoituksen tarpeesta ja toteuttamisesta sekä nuoren arjen sujumisesta.
Asiakasdokumentteja ovat esimerkiksi aikuisten tekemät:
Nuorella on pääsääntöisesti oikeus saada nähdä häntä koskevat kirjaukset ja asiakirjat ja kommentoida niitä. Joskus aikuiset voivat kuitenkin olla antamatta nuorelle häntä koskevaa tietoa. Näin voidaan tehdä, jos aikuinen arvelee tiedon vahingoittavan nuorta. Tällaiset tiedot nuori voi saada itselleen myöhemmin, viimeistään kun hän tulee täysi-ikäiseksi.
Joskus nuori voi olla epävarma tai eri mieltä siitä, miten hänen oikeutensa sijaishuollossa toteutuvat. Silloin keskustelu omien lähiaikuisten tai oman sosiaalityöntekijän kanssa on usein hyvä tie lähteä selvittämään asiaa.
Jos tämä ei tunnu mahdolliselta tai nuori on keskustelun jälkeen edelleen epävarma tai eri mieltä asiasta, hän voi myös käyttää niin sanottuja oikeusturvakeinoja. Eri tilanteita varten on olemassa erilaisia oikeusturvakeinoja:
Valitus:
Kantelu ja muistutus:
Kantelu tehdään eduskunnan oikeusasiamiehelle tai aluehallintovirastolle. Muistutuksen voi tehdä johtavalle sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin johtajalle. Kanteluita ja muistutuksia voivat tehdä kaikenikäiset lapset ja nuoret.
Aikuisten tehtävänä on aina auttaa ja tukea nuorta oikeusturvakeinojen käytössä. Lisäksi aikuisten velvollisuutena on selittää nuorelle, millaisessa tapauksessa hänellä on mahdollisuus saada oikeusapua eli päästä keskustelemaan asioistaan juristin kanssa.
Erityinen velvollisuus auttaa ja neuvoa on omalla sosiaalityöntekijällä. Lisäksi joka kunnassa on sosiaaliasiamies. Nuori voi ottaa sosiaaliasiamieheen yhteyttä, kun hänellä on kysyttävää oikeuksistaan lastensuojelun asiakkaana tai kun hän tarvitsee apua valituksen, kantelun tai muistutuksen tekemisessä.