Jokaiselle ihmiselle kuuluu oma yksityisyyden piirinsä. Oman yksityisyyden piirissä on henkilökohtaisia asioita, joihin muut ihmiset saavat puuttua vain rajoitetusti. Jokaisen yksityisiä asioita ovat esimerkiksi:
Oikeus yksityisyyteen suojaa näitä tärkeitä yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Nuoren yksityisyyden piiri laajenee hänen kasvaessaan ja omien henkilökohtaisten asioiden lisääntyessä.
Myös oikeus perhe-elämään kuuluu yksityisyyden suojan piiriin. Se tarkoittaa perheen oikeutta päättää omista asioistaan ja mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä.
Lastensuojelun tärkein tavoite on toteuttaa lapsen etu. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelussa kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Lapsen etu tarkoittaa arviota siitä, mitkä asiat ja päätökset turvaavat lapsen ja nuoren eri oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti. Aikuisten täytyy pohtia tarkkaan, millaisia merkityksiä eri oikeuksilla on lapsen edun arvioinnin kannalta.
Joskus lapsen etu on helposti pääteltävissä. Esimerkiksi päihteistä on laissa selkeät ikärajat, joiden tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria. Päihteiden käyttö ei siis ole heidän etunsa mukaista. Myöskään väkivallan kokeminen tai oma väkivaltainen käytös ei ole koskaan lapsen tai nuoren edun mukaista. Nuorelle kuuluvat eri oikeudet voivat kuitenkin olla myös ristiriidassa keskenään.
Aikuisten on välillä ratkaistava, aiheutuuko nuorelle vaaraa tai vahinkoa siitä, että hän käyttää jotain hänelle kuuluvaa oikeuttaan. Jos näin on, aikuisten velvollisuutena on ratkaista tämä ristiriita ja turvata etusijalla oleva oikeus riittävästi. Tämä voi tarkoittaa sitä, että heidän täytyy samalla rajoittaa nuoren jonkin toisen oikeuden käyttöä.
Merkittävä oikeuksien ristiriita on tilanteessa, jossa nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Sosiaalityöntekijät ovat silloin arvioineet, että nuori täytyy välttämättä sijoittaa, koska muuten hänen oikeuttaan huolenpitoon ja suojeluun ei voida turvata. Samalla kuitenkin rajoitetaan nuoren oikeutta erityisesti perhe-elämän suojaan.
Sijoituksen aikana taas esimerkiksi nuoren oikeus olla yhteydessä läheisiinsä tai liikkua vapaasti voi olla uhka hänen terveydelleen tai kehitykselleen. Tällaisissa ristiriitatilanteissa aikuiset joutuvat arvioimaan, mitkä nuoren oikeudet heidän on turvattava ensisijaisesti. He saattavat joutua tällöin puuttumaan nuoren yksityisyyteen tai oikeuteen liikkua vapaasti.
Lastensuojelulaissa on tarkkaan määritelty, mitä asioita tulee huomioida, kun lapsen etua arvioidaan sijaishuollossa. Lapsen etu ei ole siten mielipidekysymys. Aikuisten ja nuorten on hyvä tutustua yhdessä lapsen etua koskevaan sääntelyyn.
Nuoren tulee aina saada perustelut sille, miksi aikuiset katsovat jonkun päätöksen olevan hänen etunsa mukainen. Päätöksen perusteluista on käytävä ilmi, mitä ratkaisua pidetään lapsen etuna ja millä perusteilla asiaa on punnittu. Nuoren on tärkeä myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa, jos päätöksen perustelut mietityttävät häntä.
Lapsen edun toteuttaminen on kaikkien eri sijaishuollon aikuisten yhteinen asia. Lastensuojelulain mukaan omalla sosiaalityöntekijällä on kuitenkin erityinen vastuu lapsen edun turvaajana.
Lapsen edun arvioiminen on aikuisten tärkeä velvollisuus. Kuitenkin myös nuorella itsellään on vastuu oman etunsa toteuttamisessa.
Aikuisten on kuultava nuoren omaa mielipidettä ja näkemyksiä harkitessaan hänen etunsa mukaista ratkaisua tai päätöstä. Nuoren käsitys omasta edustaan, oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lisääntyy iän ja kehityksen myötä. Siksi nuoren näkemyksillä tulee olla ajan kuluessa yhä enemmän painoarvoa.
Lapsen edun mukainen ratkaisu ei välttämättä ole sama kuin lapsen tai nuoren oman mielipiteen mukainen ratkaisu. Lapsen etu ei siis lähtökohtaisesti tarkoita samaa kuin oma tahto ja toiveet. Nuorella ei myöskään ole velvollisuutta tehdä päätöksiä, eikä hänelle saa jättää vastuuta päätöksenteosta vaikeissa tilanteissa.
Oikeus yksityisyyteen suojaa näitä tärkeitä yksityisyyden piiriin kuuluvia asioita. Nuoren yksityisyyden piiri laajenee hänen kasvaessaan ja omien henkilökohtaisten asioiden lisääntyessä.
Myös oikeus perhe-elämään kuuluu yksityisyyden suojan piiriin. Se tarkoittaa perheen oikeutta päättää omista asioistaan ja mahdollisuutta viettää aikaa yhdessä.
Lastensuojelun tärkein tavoite on toteuttaa lapsen etu. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelussa kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Lapsen etu tarkoittaa arviota siitä, mitkä asiat ja päätökset turvaavat lapsen ja nuoren eri oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti. Aikuisten täytyy pohtia tarkkaan, millaisia merkityksiä eri oikeuksilla on lapsen edun arvioinnin kannalta.
Joskus lapsen etu on helposti pääteltävissä. Esimerkiksi päihteistä on laissa selkeät ikärajat, joiden tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria. Päihteiden käyttö ei siis ole heidän etunsa mukaista. Myöskään väkivallan kokeminen tai oma väkivaltainen käytös ei ole koskaan lapsen tai nuoren edun mukaista. Nuorelle kuuluvat eri oikeudet voivat kuitenkin olla myös ristiriidassa keskenään.
Aikuisten on välillä ratkaistava, aiheutuuko nuorelle vaaraa tai vahinkoa siitä, että hän käyttää jotain hänelle kuuluvaa oikeuttaan. Jos näin on, aikuisten velvollisuutena on ratkaista tämä ristiriita ja turvata etusijalla oleva oikeus riittävästi. Tämä voi tarkoittaa sitä, että heidän täytyy samalla rajoittaa nuoren jonkin toisen oikeuden käyttöä.
Merkittävä oikeuksien ristiriita on tilanteessa, jossa nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Sosiaalityöntekijät ovat silloin arvioineet, että nuori täytyy välttämättä sijoittaa, koska muuten hänen oikeuttaan huolenpitoon ja suojeluun ei voida turvata. Samalla kuitenkin rajoitetaan nuoren oikeutta erityisesti perhe-elämän suojaan.
Sijoituksen aikana taas esimerkiksi nuoren oikeus olla yhteydessä läheisiinsä tai liikkua vapaasti voi olla uhka hänen terveydelleen tai kehitykselleen. Tällaisissa ristiriitatilanteissa aikuiset joutuvat arvioimaan, mitkä nuoren oikeudet heidän on turvattava ensisijaisesti. He saattavat joutua tällöin puuttumaan nuoren yksityisyyteen tai oikeuteen liikkua vapaasti.
Lastensuojelulaissa on tarkkaan määritelty, mitä asioita tulee huomioida, kun lapsen etua arvioidaan sijaishuollossa. Lapsen etu ei ole siten mielipidekysymys. Aikuisten ja nuorten on hyvä tutustua yhdessä lapsen etua koskevaan sääntelyyn.
Nuoren tulee aina saada perustelut sille, miksi aikuiset katsovat jonkun päätöksen olevan hänen etunsa mukainen. Päätöksen perusteluista on käytävä ilmi, mitä ratkaisua pidetään lapsen etuna ja millä perusteilla asiaa on punnittu. Nuoren on tärkeä myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa, jos päätöksen perustelut mietityttävät häntä.
Lapsen edun toteuttaminen on kaikkien eri sijaishuollon aikuisten yhteinen asia. Lastensuojelulain mukaan omalla sosiaalityöntekijällä on kuitenkin erityinen vastuu lapsen edun turvaajana.
Lapsen edun arvioiminen on aikuisten tärkeä velvollisuus. Kuitenkin myös nuorella itsellään on vastuu oman etunsa toteuttamisessa.
Aikuisten on kuultava nuoren omaa mielipidettä ja näkemyksiä harkitessaan hänen etunsa mukaista ratkaisua tai päätöstä. Nuoren käsitys omasta edustaan, oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lisääntyy iän ja kehityksen myötä. Siksi nuoren näkemyksillä tulee olla ajan kuluessa yhä enemmän painoarvoa.
Lapsen edun mukainen ratkaisu ei välttämättä ole sama kuin lapsen tai nuoren oman mielipiteen mukainen ratkaisu. Lapsen etu ei siis lähtökohtaisesti tarkoita samaa kuin oma tahto ja toiveet. Nuorella ei myöskään ole velvollisuutta tehdä päätöksiä, eikä hänelle saa jättää vastuuta päätöksenteosta vaikeissa tilanteissa.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
Aikuiset voivat esimerkiksi väliaikaisesti rajoittaa nuoren yhteydenpitoa perheeseensä tai ystäviinsä. Yksityisyyteen puuttumisesta on kysymys myös silloin, kun aikuiset tarkastavat nuoren tavarat tai huoneen. Aikuiset voivat toimia näin vain, jos nuoren tilanne sitä välttämättä vaatii. Aikuisten velvollisuutena on tällöin myös selittää nuorelle, miksi hänen yksityisyyteensä ja perhe-elämäänsä joudutaan puuttumaan.