Jokaisella on omia henkilökohtaisia esineitä. Nuorella tällaisia esineitä ovat esimerkiksi puhelin ja tabletti, vaatteet, oman huoneen tavarat sekä vaikkapa omat urheiluvälineet tai oma soitin.
Oikeus omaisuuden suojaan tarkoittaa sitä, että saamme käyttää ja määrätä omista esineistämme. Omaisuuden suoja tarkoittaa myös sitä, että jokaisen on kunnioitettava muiden omaisuutta. Jos esimerkiksi vahingoittaa muiden tavaroita, voi joutua maksamaan vahingonkorvausta.
Myös nuoren hallussa olevat rahat kuuluvat hänen omaisuuden suojaansa. Sijoituksen aikana nuorella on oikeus saada kuukausittain käyttövaroja, jotka maksetaan esimerkiksi viikko- tai kuukausirahana. Oman rahan avulla nuori pystyy opettelemaan itsenäistä rahankäyttöä. Nuorella onkin oikeus itse päättää käyttövarojensa käytöstä.
Lisäksi nuorelle kertyy sijoituksen aikana itsenäistymisvaroja, jotka on tarkoitettu tukemaan sijoituksen jälkeistä itsenäistymisvaihetta. Oman sosiaalityöntekijän tehtävänä on kertoa nuorelle, mihin itsenäistymisvarat on tarkoitettu ja milloin ne maksetaan nuorelle.
Myös nuoren hallussa olevat rahat kuuluvat hänen omaisuuden suojaansa. Sijoituksen aikana nuorella on oikeus saada kuukausittain käyttövaroja, jotka maksetaan esimerkiksi viikko- tai kuukausirahana. Oman rahan avulla nuori pystyy opettelemaan itsenäistä rahankäyttöä. Nuorella onkin oikeus itse päättää käyttövarojensa käytöstä.
Lisäksi nuorelle kertyy sijoituksen aikana itsenäistymisvaroja, jotka on tarkoitettu tukemaan sijoituksen jälkeistä itsenäistymisvaihetta. Oman sosiaalityöntekijän tehtävänä on kertoa nuorelle, mihin itsenäistymisvarat on tarkoitettu ja milloin ne maksetaan nuorelle.
Aikuisen tehtäviin kuuluu ohjata nuorta omaisuuden käytössä. Aikuinen saattaa esimerkiksi ottaa puhelimen pois, jos hän arvioi sen häiritsevän nuoren unta.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.