on tärkeä tuntea?
Jokaisen on hyvä tuntea omat oikeutensa riittävästi. Lisäksi on tärkeä ymmärtää oma asemansa suhteessa muiden ihmisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin.
Kun nuori on sijaishuollossa, on hänen tärkeä tietää oikeutensa erityisesti sijoituksen aikana. Tieto ja ymmärrys omista oikeuksista ja asemasta sijaishuollossa auttavat nuorta:
- vaikuttamaan omaa elämää koskeviin ratkaisuihin
- arvioimaan aikuisten toimintaa ja päätöksiä
- ymmärtämään aikuisten ratkaisuja ja luottamaan niihin
- toimimaan ja etsimään apua, jos nuori epäilee tai kokee, että hänen oikeuksiaan on loukattu.
Sijaishuollon tehtävänä on turvata nuoren perus- ja ihmisoikeudet. Perus- ja ihmisoikeuksilla suojataan ihmisen kaikkein tärkeimpiä asioita, kuten esimerkiksi yksityisyyttä, koskemattomuutta ja terveyttä. Nuoren on tärkeä tunnistaa eri perus- ja ihmisoikeuksien sisällöt ja ymmärtää, mikä erityinen merkitys näillä oikeuksilla on.
Jokaisella on oikeus vaikuttaa omiin asioihinsa. Lastensuojelussa on tarkkaan mietitty nuoren eri keinot osallistua asioidensa käsittelyyn. Nuoren on keskeistä tietää, miten eri tavoin hän voi itse vaikuttaa omien oikeuksiensa toteutumiseen sijoituksen aikana.
Lisäksi nuoren on hyvä hahmottaa, mitkä ovat eri aikuisten tehtävät hänen oikeuksiensa turvaajina. Aikuisilla on aina vastuu alaikäisen oikeuksien turvaamisesta. Sijaishuollossa nuoren oikeuksien toteutumisesta vastaavat eri aikuiset yhdessä
Kaikista vahvimpia oikeuksia ovat perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Perusoikeudet on kirjattu Suomen perustuslakiin. Ihmisoikeudet puolestaan sisältyvät kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut. Lapsille ja nuorille erityisen tärkeä ihmisoikeussopimus on Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n lapsen oikeuksien sopimus.
Sijaishuollon kannalta hyvin tärkeä laki on lastensuojelulaki. Lastensuojelulakiin ja muihin sijaishuoltoa koskeviin lakeihin on kirjattu yhteisiä sääntöjä esimerkiksi:
- nuoren oikeudesta tulla kuulluksi ja vaikuttaa muilla tavoin omaan asiaansa
- eri aikuisten tehtävistä ja velvollisuuksista lastensuojelussa
- siitä, miten nuorelle turvataan hänen tarvitsemansa tuki
- perusteista rajoittaa nuoren oikeuksia sijoituksen aikana
- sijaishuollon valvonnasta.
Sijaishuollossa kaikilla aikuisilla on velvollisuus kertoa nuorelle aktiivisesti hänen oikeuksistaan ja asemastaan sijoituksen aikana. Velvollisuus on siten niin omalla sosiaalityöntekijällä kuin arjen aikuisillakin. Nuori voi lisäksi aina itse kysyä ja pyytää lisätietoa aikuisilta.
Jokaisessa kunnassa on sosiaaliasiamies, jonka tehtävänä on neuvoa ja auttaa lastensuojelun asiakkaita. Apua sosiaaliasiamiehen tavoittamiseen saa omilta aikuisilta.
Lisäksi aikuisten tehtävänä on ohjata nuori saamaan oikeudellisia neuvoja juristilta, kun se on tarpeen. Erityinen velvollisuus auttaa nuorta saamaan oikeudellista apua on omalla sosiaalityöntekijällä.
Yksi tärkeimmistä nuoren vaikuttamisen keinoista on se, että hänellä on oikeus kertoa omat mielipiteensä, toivomuksensa ja näkemyksensä omista asioistaan. Nuoren mielipide ja näkemykset voidaan jättää selvittämättä vain aivan poikkeuksellisesti, jos aikuinen arvioi niiden selvittämisen olevan nuorelle vahingollista.
Omien mielipiteiden ja näkemysten kertominen ja niiden huomioiminen on tärkeä jokapäiväinen oikeus, joka kuuluu kaikenikäisille lapsille ja nuorille. Tämän lisäksi nuorta kuullaan lastensuojelun päätöksenteon yhteydessä tarkasti laissa määrätyllä tavalla. Tämä määrämuotoinen kuuleminen koskee 12 vuotta täyttäneitä nuoria. Kuulemisesta on ilmoitettava nuorelle etukäteen ja nuorella on aina oikeus saada aikuiselta kuulemiseen tarvitsemansa tuen.
Mielipiteiden ja näkemysten kertomisella ja kuulemisella on sama tavoite: toteuttaa nuoren oikeutta osallistua. Kyse on nimenomaan oikeudesta: nuori voi vapaasti valita, käyttääkö hän tätä oikeuttaan, eikä häntä saa esimerkiksi painostaa. Lisäksi nuorella on oltava mahdollisuus vaikuttaa siihen, milloin ja miten mielipiteen selvittäminen tai kuuleminen tapahtuu.
Jotta nuori voi ymmärtää aikuisten tekemiä ratkaisuja, hänen on tiedettävä, miten aikuinen perustelee näkemyksensä. Perustelujen kertominen nuorelle on aikuisten velvollisuus. Nuori voi myös itse aina pyytää aikuiselta perusteluja.
Nuorella on oikeus saada tietoa kaikista niistä seikoista, joita aikuiset pitävät tärkeinä, kun he päättävät hänen asioistaan. Aikuisten tehtävänä on myös kertoa nuorelle mikä merkitys hänen mielipiteillään ja ajatuksillaan on ollut, kun he ovat tehneet päätöksen.
On tärkeää, että aikuiset kertovat päätöksistä ymmärrettävällä ja nuorelle sopivalla tavalla. Kirjalliset päätökset ja muut asiakirjat on hyvä käydä rauhassa yhdessä läpi, ja vaikka useaan kertaan. Asioiden perusteleminen on erityisen tärkeää silloin, kun nuori on eri mieltä aikuisten tekemistä ratkaisuista.
Jotta nuori voi tehokkaasti vaikuttaa asioihinsa, hänen on oltava perillä siitä, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sijoituksen aikana nuoresta kerätään tietoja erilaisiin asiakasdokumentteihin. Niihin tallennetaan tietoja muassa nuoren sijoituksen tarpeesta ja toteuttamisesta sekä nuoren arjen sujumisesta.
Asiakasdokumentteja ovat esimerkiksi aikuisten tekemät:
- kirjaukset
- kuukausiraportit
- asiakassuunnitelmat
- erilaiset päätökset.
Nuorella on pääsääntöisesti oikeus saada nähdä häntä koskevat kirjaukset ja asiakirjat ja kommentoida niitä. Joskus aikuiset voivat kuitenkin olla antamatta nuorelle häntä koskevaa tietoa. Näin voidaan tehdä, jos aikuinen arvelee tiedon vahingoittavan nuorta. Tällaiset tiedot nuori voi saada itselleen myöhemmin, viimeistään kun hän tulee täysi-ikäiseksi.
Joskus nuori voi olla epävarma tai eri mieltä siitä, miten hänen oikeutensa sijaishuollossa toteutuvat. Silloin keskustelu omien lähiaikuisten tai oman sosiaalityöntekijän kanssa on usein hyvä tie lähteä selvittämään asiaa.
Jos tämä ei tunnu mahdolliselta tai nuori on keskustelun jälkeen edelleen epävarma tai eri mieltä asiasta, hän voi myös käyttää niin sanottuja oikeusturvakeinoja. Eri tilanteita varten on olemassa erilaisia oikeusturvakeinoja:
Valitus:
- Osasta kirjallisia päätöksistä voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Päätöksessä lukee aina, voiko siitä valittaa vai ei.
- 12 vuotta täyttänyt nuori voi tehdä valituksen itsenäisesti.
Kantelu ja muistutus:
- Nuori voi tehdä kantelun tai muistutuksen, jos hän:
- kokee saaneensa epäasiallista kohtelua
- arvelee, että hänen asioitaan ei ole hoidettu hyvin tai ne on jätetty kokonaan hoitamatta
- epäilee muuta lainvastaisuutta.
Kantelu tehdään eduskunnan oikeusasiamiehelle tai aluehallintovirastolle. Muistutuksen voi tehdä johtavalle sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin johtajalle. Kanteluita ja muistutuksia voivat tehdä kaikenikäiset lapset ja nuoret.
Aikuisten tehtävänä on aina auttaa ja tukea nuorta oikeusturvakeinojen käytössä. Lisäksi aikuisten velvollisuutena on selittää nuorelle, millaisessa tapauksessa hänellä on mahdollisuus saada oikeusapua eli päästä keskustelemaan asioistaan juristin kanssa.
Erityinen velvollisuus auttaa ja neuvoa on omalla sosiaalityöntekijällä. Lisäksi joka kunnassa on sosiaaliasiamies. Nuori voi ottaa sosiaaliasiamieheen yhteyttä, kun hänellä on kysyttävää oikeuksistaan lastensuojelun asiakkaana tai kun hän tarvitsee apua valituksen, kantelun tai muistutuksen tekemisessä.
Jokaisella sijaishuollossa olevalla nuorella on oma sosiaalityöntekijä.
Sosiaalityöntekijällä on hyvin tärkeä rooli päätöksentekijänä ja lapsen edun valvojana.
Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu muun muassa:
- suunnitella ja järjestää nuorelle eri palveluja yhdessä nuoren ja perheen kanssa
- huolehtia siitä, että nuori saa tietoa asioistaan ja oikeuksistaan
- kirjata ja tallentaa nuorta koskevaa tietoa
- valvoa nuoren kohtelua sijaishuoltopaikassa
- ohjata nuori tarvittaessa oikeusavun piiriin.
Sosiaalityöntekijällä on myös erityisen tärkeä rooli nuoren ja hänen läheistensä välisessä yhteydenpidossa. Lisäksi sosiaalityöntekijän tehtävänä on arvioida säännöllisesti, onko sijoituksen jatkamiselle enää edellytyksiä.
Nuorella on aina oikeus tavata sosiaalityöntekijäänsä ja olla häneen yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Sosiaalityöntekijän velvollisuutena on tavata nuorta henkilökohtaisesti riittävän usein henkilökohtaisesti. Näin on myös, vaikka nuoren huoltaja vastustaisi tapaamisia.
Sijaishuoltoa voidaan toteuttaa eri tavoin.
- Nuori voi olla sijoitettuna lastensuojelulaitoksessa, joita ovat esimerkiksi lastenkodit, nuorisokodit ja koulukodit.
- Sijaishuollon muotona voi olla myös perhehoito. Sen vaihtoehtoja ovat sijaisperhe ja ammatillinen perhekoti.
Kaikissa sijaishuollon muodoissa nuoren arjessa turvana on aikuisia, joiden velvollisuutena on pitää hänestä huolta. Laitoksissa nämä aikuiset ovat ohjaajia tai hoitajia ja perhehoidossa sijaisperheen tai perhekodin aikuiset.
Nuoren arjen aikuisten tehtävänä on tukea nuoren kehitystä ja tarpeenmukaista kuntoutumista. Tärkeää on koulunkäynnin ja opiskelun tukeminen. Arjen aikuisilla on velvollisuus huolehtia siitä, että nuoret tuntevat omat oikeutensa sekä auttaa nuorta pitämään yhteyttä omaan sosiaalityöntekijäänsä.
Lastensuojelulaitoksissa nuoren oikeuksien keskeisenä turvaajana toimii myös laitoksen johtaja. Johtaja vastaa siitä, että laitoksen toiminta on lainmukaista. Johtajan tehtävänä on valvoa, että työntekijät kohtelevat nuoria oikeudenmukaisesti ja kunnioittavat heidän oikeuksiaan. Johtaja myös vastaa ja voi itse päättää sijaishuollon rajoitusten käyttämisestä.
Vastuu nuoren edun ja oikeuksien toteutumisesta sijoituksen aikana on ensisijaisesti nuoren sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on aktiivisesti valvoa, että nuorta kohdellaan sijaishuoltopaikassaan hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi seuraavia asioita:
- Nuorella on sijaishuoltopaikassaan turvallinen olo.
- Nuori saa tarvitsemansa avun ja tuen.
- Nuoresta välitetään ja häntä kunnioitetaan
- Nuoren itsemääräämisoikeutta ei loukata.
Tätä varten sosiaalityöntekijän velvollisuutena on pitää yhteyttä nuoreen ja kuulla häntä riittävästi.
Lisäksi on olemassa erillisiä sijaishuollon valvontaviranomaisia, jotka valvovat sekä sijaishuoltopaikkojen että sosiaalityöntekijöiden toimintaa. Sijaishuollon keskeisinä valvontaviranomaisina toimivat:
- alueelliset aluehallintovirastot ja
- eduskunnan oikeusasiamies.
Valvontaviranomaiset tekevät tarkastuksia sijaishuoltopaikkoihin ja käsittelevät lastensuojelua koskevia kanteluita. Nuori voi aina myös itse tehdä kantelun valvontaviranomaiselle, jos hän epäilee oikeuksiaan loukatun.
Hallinto-oikeudet taas ovat tuomioistuimia, jotka valvovat nuoren oikeuksien toteutumista tarkastelemalla nuorta koskevia kirjallisia päätöksiä. Sellaisesta sijaishuoltoa koskevasta päätöksestä, joka on valituskelpoinen, voi tehdä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituskelpoisia päätöksiä ovat esimerkiksi päätökset sijaishuoltopaikan muuttamisesta ja yhteydenpidon rajoittamisesta.
Sosiaalityöntekijän ja arjen aikuisten tehtävänä on neuvoa ja auttaa nuorta kantelun ja valituksen tekemisessä. Lisäksi erityisesti sosiaalityöntekijällä on velvollisuus on auttaa nuorta saamaan juristilta oikeudellisia neuvoja ja apua kantelun ja valituksen tekemiseen, kun se on tarpeen.
Joskus nuorelle määrätään erillinen lastensuojelun edunvalvoja. Näin toimitaan silloin, kun nuoren oma huoltaja ei voi toimia lapsen edunvalvojana lastensuojeluasiassa puolueettomasti.
Myös monilla muilla ammattilaisilla on tärkeä rooli nuoren oikeuksien turvaajina, esimerkiksi:
- Opettajat ja muut koulun aikuiset turvaavat nuoren oikeutta oppimiseen
- Lääkärit, psykologit, terapeutit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varmistavat, että nuoren oikeus terveyteen ja kehitykseen toteutuu
- Harrastusten vetäjät tukevat osaltaan nuoren oikeutta viettää vapaa-aikaa.
Aikuisilla on sijaishuollossa velvollisuus käyttää niin sanottuja rajoituksia, kun nuoren tilanne sitä vaatii. Aikuiset voivat tarvittaessa esimerkiksi:
- rajoittaa nuoren liikkumisen vapautta
- säännellä nuoren oikeutta pitää yhteyttä hänelle läheiseen ihmiseen
- puuttua nuoren koskemattomuuteen esimerkiksi kiinnipidolla tai puhallutuksella
- etsiä ja ottaa nuorelta pois sellaisia esineitä, joita he pitävät vaarallisina.
Rajoituksilla puututaan nuoren perus- ja ihmisoikeuksiin sekä itsemääräämisoikeuteen. Siksi niiden käyttö on aina poikkeuksellista eikä nuoren tavanomaista kasvatusta tai hoitoa.
Rajoituksia voidaan käyttää vain silloin, kun nuori on otettu huostaan tai hän on kiireellisesti sijoitettuna. Jos nuori on sijoitettu avohuollon tukitoimena, mitään rajoituksia ei voi käyttää.
Kaikkia eri sijaishuollon rajoituksia saa käyttää ainoastaan lastensuojelulaitoksissa. Kun nuori on perhehoidossa, hänen yhteydenpitoaan läheisiin voidaan rajoittaa. Perhehoidossa ei saa käyttää sen lisäksi muita rajoituksia.
Rajoituksen käytön on oltava lapsen edun mukaista. Aikuisten velvollisuutena on myös aina selvittää, mitä mieltä nuori on itse rajoituksen käyttämisestä.
Rajoitukset liittyvät aina nuoren hoitoon ja huolenpitoon. Rajoitusten käyttäminen on tarkoitettu tilanteisiin, joissa nuoren oma tai jonkun muun henkilön ruumiillinen koskemattomuus, terveys ja kehitys tai arvokas omaisuus on vaarassa, eikä niitä voi turvata pelkästään keskustelemalla ja nuoren kanssa sopimalla.
Rajoitusten käyttäminen rangaistuksena on kiellettyä. Rajoitus ei saa myöskään koskaan sisältää nuoren alistamista, kurittamista tai nuorta muutoin loukkaavaa kohtelua.
Aikuisen on lopetettava rajoitus heti, kun normaali kasvatus ja säännöt riittävät. Rajoitukset ovat siis eri asia kuin tavanomaiset kasvatuskeinot, rajat ja säännöt, kuten esimerkiksi kotiintuloajat.
Sijaishuollon aikuisten tehtävänä on kertoa nuorille eri rajoituksista ja siitä, milloin niitä voidaan käyttää. Nuori voi myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa rajoituksista.
Kaikkia koskevat yhteiset säännöt sijaishuollon rajoituksista löytyvät lastensuojelulaista. Lastensuojelulaissa on tarkkaan säädetty muun muassa:
- Millä perusteella rajoituksia saa käyttää.
- Kuka aikuinen saa päättää rajoitustoimenpiteen käytöstä.
- Miten kauan rajoitus voi kestää.
- Miten nuoren mielipide ja näkemykset rajoituksen tarpeesta pitää selvittää.
- Mitä nuori voi tehdä, jos on eri mieltä rajoituksen käytöstä.
Kun nuoreen on kohdistettu jokin rajoitus, on aikuisen arvioitava rajoituksen käyttöä yhdessä nuoren kanssa. Nuoren kanssa tulee käydä läpi muun muassa sitä, miksi rajoitusta on päätetty käyttää, miten aikuiset ovat toimineet tilanteessa sekä mitä nuori voi tehdä, jos hän on eri mieltä rajoituksen tarpeesta.
"lapsen etu"?
MIKÄ LAPSEN ETU?
Lastensuojelun tärkein tavoite on toteuttaa lapsen etu. Lapsella tarkoitetaan lastensuojelussa kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Lapsen etu tarkoittaa arviota siitä, mitkä asiat ja päätökset turvaavat lapsen ja nuoren eri oikeudet mahdollisimman täysimääräisesti. Aikuisten täytyy pohtia tarkkaan, millaisia merkityksiä eri oikeuksilla on lapsen edun arvioinnin kannalta.
Joskus lapsen etu on helposti pääteltävissä. Esimerkiksi päihteistä on laissa selkeät ikärajat, joiden tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria. Päihteiden käyttö ei siis ole heidän etunsa mukaista. Myöskään väkivallan kokeminen tai oma väkivaltainen käytös ei ole koskaan lapsen tai nuoren edun mukaista. Nuorelle kuuluvat eri oikeudet voivat kuitenkin olla myös ristiriidassa keskenään.
Aikuisten on välillä ratkaistava, aiheutuuko nuorelle vaaraa tai vahinkoa siitä, että hän käyttää jotain hänelle kuuluvaa oikeuttaan. Jos näin on, aikuisten velvollisuutena on ratkaista tämä ristiriita ja turvata etusijalla oleva oikeus riittävästi. Tämä voi tarkoittaa sitä, että heidän täytyy samalla rajoittaa nuoren jonkin toisen oikeuden käyttöä.
Merkittävä oikeuksien ristiriita on tilanteessa, jossa nuori sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Sosiaalityöntekijät ovat silloin arvioineet, että nuori täytyy välttämättä sijoittaa, koska muuten hänen oikeuttaan huolenpitoon ja suojeluun ei voida turvata. Samalla kuitenkin rajoitetaan nuoren oikeutta erityisesti perhe-elämän suojaan.
Sijoituksen aikana taas esimerkiksi nuoren oikeus olla yhteydessä läheisiinsä tai liikkua vapaasti voi olla uhka hänen terveydelleen tai kehitykselleen. Tällaisissa ristiriitatilanteissa aikuiset joutuvat arvioimaan, mitkä nuoren oikeudet heidän on turvattava ensisijaisesti. He saattavat joutua tällöin puuttumaan nuoren yksityisyyteen tai oikeuteen liikkua vapaasti.
Lastensuojelulaissa on tarkkaan määritelty, mitä asioita tulee huomioida, kun lapsen etua arvioidaan sijaishuollossa. Lapsen etu ei ole siten mielipidekysymys. Aikuisten ja nuorten on hyvä tutustua yhdessä lapsen etua koskevaan sääntelyyn.
Nuoren tulee aina saada perustelut sille, miksi aikuiset katsovat jonkun päätöksen olevan hänen etunsa mukainen. Päätöksen perusteluista on käytävä ilmi, mitä ratkaisua pidetään lapsen etuna ja millä perusteilla asiaa on punnittu. Nuoren on tärkeä myös itse pyytää aikuisilta lisätietoa, jos päätöksen perustelut mietityttävät häntä.
Lapsen edun toteuttaminen on kaikkien eri sijaishuollon aikuisten yhteinen asia. Lastensuojelulain mukaan omalla sosiaalityöntekijällä on kuitenkin erityinen vastuu lapsen edun turvaajana.
Lapsen edun arvioiminen on aikuisten tärkeä velvollisuus. Kuitenkin myös nuorella itsellään on vastuu oman etunsa toteuttamisessa.
Aikuisten on kuultava nuoren omaa mielipidettä ja näkemyksiä harkitessaan hänen etunsa mukaista ratkaisua tai päätöstä. Nuoren käsitys omasta edustaan, oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan lisääntyy iän ja kehityksen myötä. Siksi nuoren näkemyksillä tulee olla ajan kuluessa yhä enemmän painoarvoa.
Lapsen edun mukainen ratkaisu ei välttämättä ole sama kuin lapsen tai nuoren oman mielipiteen mukainen ratkaisu. Lapsen etu ei siis lähtökohtaisesti tarkoita samaa kuin oma tahto ja toiveet. Nuorella ei myöskään ole velvollisuutta tehdä päätöksiä, eikä hänelle saa jättää vastuuta päätöksenteosta vaikeissa tilanteissa.
